Isonenäinen näytti epäröivän, otti molemmat taalarit taskustaan ja katseli niitä.
»Hitto vie, mutta kuningas suuttuu, jos hän saa kuulla vieraan todistajan olleen läsnä.»
»No, eihän ole tarpeellista, että hän saa sen tietää.»
»Minun täytyisi kuitenkin pettää häntä.»
»No, mitä vielä! Niinkuin ei häntä petettäisi sata kertaa päivässä!»
»Häntäkö petetään? Kuningastako? Mitä sanottekaan? Kukapa häntä petkuttaisi?»
Korják nauroi niinkuin nauretaan lasten yksinkertaisille puheille.
»No itsekukin.»
»Se on mahdotonta», väitti isonenäinen vakaasti.
»Tuhat tulimmaista! Minäkö tässä juttelisin narrimaisia asioita?» kiivastui Korják. »Tässä meillä on heti tämänpäiväinen tapaus, Szelistyen naiset. He ovat yhtä vähän Szelistyestä kotoisin kuin tuo torni tuossa meitä vastapäätä tai suihkukaivo tuolla. Yksi on Háromszékista, toinen Fogarasista ja kolmas Nagyszebenistä. Vanha Rostó pitää kuningasta pilkkanaan uskotellessaan hänelle, että naiset ovat Szelistyestä. Mutta eihän nuori herra vain ilmaise kenellekään, mitä minä tässä olen hyvässä luottamuksessa kertonut.»