»Pappi, lukkari ja muutamia poikia, jotka vielä juoksentelevat lyhyissä housuissa.»
»Montako miestä te siis haluaisitte?»
Marjunka, kypsyneessä iässä oleva nainen, joka oli lähetystön johtaja, kohotti kulmakarvansa korkealle otsaan syvästi miettien, sitten hän laski käden sydämelleen ja vastasi:
»Kolmesataa, domnule, jokaiselle sielulle yksi.»
»Mieletöntä!» kiivastui hovituomari; »sisältyyhän sitäpaitsi noihin kolmeensataan sieluun kehittymättömät tytöt ja raihnaiset vanhukset».
»Epäilemättä.»
»Silloinhan jokaiselle teistä tulisi enemmän kuin yksi mies.»
»Hyvä Jumala!» huokasi muuan nuori nainen, jolla oli sysimustat hiukset, ja loi katseensa häveliäästi maahan.
»Ja olisiko se niin kovin paha asia?» tokaisi toinen nuori rohkeakatseinen nainen, jonka kasvot punoittivat kuin omena ja jonka otsa oli täynnä näppylöitä.
»Ah, hyvä herra Aleksander Benedek, jalosukuinen suuri herra», huusi Marjunka nauraen, ja hänen valkoiset hampaansa loistivat (kaksi puuttui jo).. »Katsohan vain, kuinka monta ampiaista liehuu yhden ainoan ruusun ympärillä eivätkä ruusut tai ampiaiset ole siitä millänsäkään.»