Baltasar, ylioppilas, merkitsi innokkaasti myöskin päätöksen: »Gubernator promisit (maaherra lupasi).»
Mutta hovituomari tulkitsi päätöksen naisväelle.
»Hänen ylhäisyytensä herra käskynhaltija täyttää armollisesti toivomuksenne, Szelistyen naiset, ja kysyy teiltä, montako miestä tarvitsette.»
Sen kuultuaan naiset puhkesivat ilohuutoon ja ryntäsivät korkean herran luo; polvilleen langeten he tavoittivat hänen pitkää orvokinsinistä pukuansa suudellakseen sen lievettä sen ajan tavan mukaan.
»Hei, canis mater», ärjyi hovituomari, »lähdettekö siitä heti tiehenne? Mitä te syljette herra käskynhaltijan viitan täyteen? Nouskaa ja sanokaa minulle pian, montako miestä tarvitsette, ja menkää sitten hiiteen!»
Naiset nousivat, panivat päät yhteen kuin hanhet ja ryhtyivät neuvottelemaan, aluksi vain kuiskaten, mutta pian yhä vilkkaammin, kovasti räkättäen, niin että lopulta melkein kävivät toistensa tukkaan kiinni.
»Ettekö vieläkään ole sopineet?» ahdisti heitä herra Aleksander Benedek.
»No katsokaamme siis, montako sielua on kylässä?»
»Kolmesataa.»
»Mutta joukossa on miehiäkin?»