Pormestarin kasvot tyytyväisyydestä loistivat.
— No, tämähän vasta on rehellisyyttä. Siitä minä pidän. Minun virka-aikanani ei ole vielä kadonnut muuta korvarengasta kuin tämä ja heti tämäkin löytyi. Hyvä järjestys täällä vallitsee, sen sanon.
Sitte kääntyi hän neuvosmiehiin:
— Tunti sitten lähetin Fialan rummuttamaan, ja nyt on jo korvarengas täällä. Semmoista ei saada aikaan Buda-Pestissäkään. Vain Bábaszékissä on sellainen mahdollista.
Huomatessaan että vieras tällävälin teki lähtöä hän innokkaasti alkoi häntä pidättää.
— Mitä tämä? Ettehän aikone lähteä? Älkää hiidessä, hyvä herra, siitä on luvattu palkinto.
— Minä en siitä huoli.
— Mitä sanoitte? — pormestari pudisti paheksuvasti päätään. — Älkää, pyydän, niin sanoko!
En muista, minkä apostolin kirjeessä sanotaan ettei kaikki kalleus ole kultaa tai hopeaa. Ei pidä, hyvä herra, leikkiä onnen kanssa! Huomaamattaan köyhä mies kerran antoi paholaiselle semmoista, jonka arvoa hän ei tuntenut, ja sitä hän sai kovasti katua. Niin kerrotaan eräässä sadussa.
— Niin sai, — vastasi hymyillen asianajaja, joka nyt myöskin muisti tuon kansansadun, — mutta tämä tuskin on sellainen tapaus.