— Rosvojako?
— Menkää siitä! Minä annan teitä kämmenelle, jos vielä semmoisia puhutte.
— Antakaan vaan, tässä käsi!
— Kyllä sitte, kun vielä semmoista puhutte. Minä pyydän metsässä perhosia.
— Onko siellä kauniita perhosia? Koulua käydessäni oli minullakin perhoskokoelma. Onpa vieläkin joitakuita jälellä.
Nytpä Veronka kehuskelemaan:
— Näkisittepä minun kokoelmani. Siinä on joka lajia: Suruperhonen, amiraali, kaaliperhonen, Apollo. Vahinko vain että Apollostani on toinen siipi repeytynyt.
— Entä onko Hebe?
— On, ja niin suuri kuin kämmeneni.
— Onko teillä suurikin kämmen? Näyttäkää!