Pastori laski, kynä kädessä, mitä se kaikki tulisi maksamaan.
— Niin, — puhui Srankon emäntä, mutta ottakaa laskuun, herra pastori, myöskin se punainen, paljoako kalliimmaksi tulisi sen kanssa.
— Mikä punainen?
— Se, jota piditte päänne kohdalla Gongolyn emäntävainaan haudalla.
Sehän oli niin kaunis.
Pastori ei voinut olla nauramatta.
— Sehän on mahdotonta! Oh hoh!
Srankon emäntä kivahti suuttuneena seisoalleen, pää ylpeästi kenossa.
— Minkätähden mahdotonta? Eikö minun rahani ole yhtä hyvää kuin
Gongolyn? Vai kuinka?
— Mutta, hyvä emäntä, silloinhan satoi, vaan huomenna on kaikesta päättäin kaunis ilma.
Srankon emäntä ei kumminkaan niin vähällä perään antanut, osasipa väitellä viisaammin kuin itse pastori.