Salaperäisyyden ihmeloiste valaisi siis tätä sateenvarjoa. Se juuri siinä oli hämärää, miten se oli joutunut pikku Veronkan korin päälle. Muuta ei tarvittukaan. Taikausko etsii hämäryyttä, hämäryys taas vetää taikauskoa puoleensa. Näiden kahden saalisna oli tuo nukkavieru sateenvarjo.
Kauas levisi sen maine. Pitkin Bjela-Vodan varsia slovakit siitä kertoivat paimennuotioittensa ääressä tai kehruutalkoissa asioita, jotka vaikuttivat heidän mielikuvitukseensa ja kohottivat heidän innostustaan, mitä kummallisimpia ja omituisimpia seikkoja. Oli muka nähty tuo tuttu pyhä Pietari, taivaan portin vartija tuomassa sateenvarjoa, ettei papin pikku sisko kastuisi. Mitenkähän vanhus laskeutui taivaasta maan päälle? Istui varmaankin jonkun pilven longalle, ja se laski hänet koreasti alas vuorenkukkulalle.
Vielä kerrottiin myöskin sateenvarjon ihmeellistä vaikutuksista, miten muuan kuollutkin oli sen nähtyään herännyt henkiin, ja näin levisi kertomus yhä laajemmalle, temmaten mukaansa myöskin Glogovan papin ja tämän pikkusisaren nimet. Kukapa miekkonen senkin neitosen kerran puolisokseen saapi! — Kun joku varakkaampi mies kuolee kymmenennessäkin kylässä, noudetaan sinne János pastori virkapuvussaan ynnä pyhä sateenvarjo, josta on tullut oikea pyhäinjäännös. Mutta häntä ei viedä ainoastaan hautajaisiin, vaan myöskin sairaita ripittämään kahdenkin päivän matkoille, sillä välipuheella että hän levittä sateenvarjon sairaan ylitse tätä ripittäessään. Aivan varmasti se auttaa; sairas joko paranee, taikka jos ei paranekaan, tulee ainakin autuaaksi.
Parikunnatkaan, jotka tahtovat parempia vihkiäisiä, — ja sitähän ne aina tahtovat, — eivät tyydy siihen, että heidän oma pappinsa heidät vihkii, vaan tekevät lisäksi pyhiinvaellusretken Glogovan kirkkoon, antaakseen siellä vielä sen sateenvarjon alla toisilleen kättä. Silloin se vasta tepsii. Kellonsoittaja Kvapka pitää tuota kangassientä heidän päänsä päällä, ja aina siitäkin heruu pientä hopearahaa hänen taskuunsa. Mitä taasen tulee Glogovan pastoriin, valuu hänelle rahaa ja lahjoja aivankuin säkin suusta kaataen.
Ensimmältä hän kyllä esteli, mutta vähitellen hän alkoi itsekin uskoa että tuo sateenvarjo, joka kävi päivä päivältä yhä enemmän kuluneeksi ja nukkavieruksi, todellakin oli Jumalan lähettämä. Eiköhän se vain tullutkin suorana vastauksena hänen rukoukseensa pikku tytön suojaksi. Siitähän johtuu koko hänen hyvinvointinsa ja varallisuutensa, kuten hän oli rukoillutkin.
"Herra Jeesus" — niin oli hän sanonut tuona surullisena aamuna — "tee minulle ihme, jotta voisin kasvattaa lapsukaisen."
Ja kas, ihme on tapahtunut. Rahaa, hyvinvointia, rikkautta vuotaa vanhasta paikatusta sateenvarjosta, aivankuin olisi se sadun ihmekaritsa, joka itseänsä ravistellessaan sirotteli kultia villastansa. Sateenvarjon maine saapui korkeampiinkin piireihin. Hänen ylhäisyytensä Beszterczen piispakin kävi uteliaaksi ja kutsutti eteensä papin sateenvarjoineen. Tutkittuaan sitä ja kuultuaan kertomuksen sen ilmestymisestä hän virkkoi, hartaasti silmiänsä ristien:
— Deus est omnipotens, Jumala on kaikkivaltias.
Tämä tiesi sitä, että hänkin uskoi sateenvarjoon.
Muutaman viikon kuluttua piispa toimi asiassa muutakin. Antoi János pastorille määräyksen että hän ei tästäpuolen saa säilyttää tätä pyhäinjäännöstä luonaan, vaan kirkossa muiden pyhien esineiden kanssa.