Adameczin leski loi emäntään merkitsevän katseen:
— No, sen puolesta saamme rauhassa olla, sillä sen tuoja käy vain kerran tuhannessa vuodessa täällä maan päällä.
Ei tosiaankaan tullut kukaan sateenvarjoa noutamaan. Vaikka seuraavana päivänä oli mitä kaunein ilma, taivaalla ei pilven hattaraakaan, aukaisi nuori pastori lähtiessään astumaan arkun perässä sateenvarjon ja päätti siunata ruumiin sen alla seisoen.
Paaria, joilla ruumisarkku lepäsi, oli kantamassa neljä vankkaa miestä: Szlavik, Lajko ja rotevat Magatin veljekset. Mutta kaiketi Jumalan sallimasta toinen Magatin veljeksistä kompastui kylän pajan kohdalla kiveen ja kaatui. Siitä taas pelästyi perässä astuva Lajko, menetti malttinsa, horjahti, paaret kallistuivat pahasti ja arkku lensi kivikkoon.
Kuului kova rusahdus, arkku särkyi, kansi aukeni, liikahtipa virkattu kasvojenpeitekin, ja nyt tuli näkyviin kuollut, joka ankaran sysäyksen johdosta heräsi valekuolleista, liikahti syvään hengittäen ja huudahti:
— Herra Jumala, missä minä olen?
Kovasti siinä hämmästyttiin, ihan ihmeissään olivat ihmiset. Sepästä saatiin sentään patjoja ja päänalusia, pihasta saatiin raudoitettavana olevat työrattaat, joihin tehtiin sija kuolleelle, jonka Jumala erityisen ihmeen kautta oli henkiin herättänyt. Ja nyt muuttui äskeinen surusaatto Jumalaa ylistäväksi juhlakulkueeksi; virsiä veisaten saatettiin kotiinsa kunnon Sranko János, joka matkalla toipui siihen määrin, että kotona jo kohta pyysi ruokaa.
Hänelle tuotiin maitoa. Hän puisti vain päätään. Lajko ojensi hänelle viinahaarikan, joka oli täytetty hautajaisia varten. Jo mies hymyili.
Satu sateenvarjosta sai oikeastaan tästä merkkitapauksesta alkunsa, ja nyt se levisi kauas salojen taakse yli pilviin kohoavien vuortenkin, yhä loitommaksi, kasvaen, nuortuen, yhä uusilla yksityisseikoilla kullattuna.
Kun kallioissa tavattiin joku omituinen syvennys, oli se varmaan pyhän Pietarin jalan jälki, ja kun jossain nähtiin oudonvärinen kukka, oli pyhän Pietarin sauva siihen koskettanut. Kaikesta, niin kaikesta päättäen oli pyhä Pietari vastikään käynyt Glogovassa. Ja sehän on, hyvät ihmiset, tärkeä tapaus.