Naapuritalosta tuli nopein askelin herra Matias Lestyak kiivaasti heilutellen toisessa kädessään kyynärpuuta ja pidellen toisessa ruiskukanväristä viittaa. "Missä on se pojanlurjus, isken hänet kuoliaaksi!" huusi hän hurjana. "Hän tuli tännepäin, hänen pitäisi olla täällä."
"Hän on senaatissa."
"Kuka? Maksko? Kuinka hän sinne joutui? Minuako meni piiloon? Odotan, kunnes hän palaa. Kyllä minä sille miehenalulle näytän! Tomuksi minä hänet jauhan. Tunti sitten annoin hänelle silitysraudan kuumennettavaksi, sillä vielä tänään piti kotiin viedä Halasin pormestarin viitta, hän näet menee siinä huomenna lähetystön mukana Neugradin komitaattiin. Huudan keittiöön: 'Maks, tuopas viimeinkin se silitysrauta!' Mutta ei silitysrautaa eikä Maksiakaan kuulunut. Eikö ihminen tällöin jo kiukusta pakahdu?"
Turkkuri Valentin Katona piti pojan puolta.
"Täysikasvuista nuorukaista ei saa enää kohdella kisällinä eikä kiusata liesiraudan kuumentamisella."
"Hoitakaa te omaa vasikkaanne", vastasi räätäli karkeasti. "Mitäpä minä sitten teen koko pojalla? Ennemmin tai myöhemmin hänet kuitenkin hirtetään. Hän nuuskii alati kaupungin asioita. Kyllä minä annan sinulle kaupungin asioita pohdittavaksi. Sen viikarin hakkaan ruskeaksi ja siniseksi."
"Ei tule mitään siitä", tokaisi Valentin Katona jälleen, ajatellen nuoren miehen tänpäiväistä suurta ansiotyötä.
"Maa minut nielköön, ellen häntä kurita."
Valentin Katona alkoi juuri pehmeämpää raaka-ainetta käsittelevälle ammattiveljelleen selittää, kuinka Maks joutui senaattiin, kun samassa neuvottelusalin ikkuna rämisten aukeni ja jalo herra Gabriel Porossnoki siitä huusi ukkosäänellä: "Kunnioitettavat Kecskemetin kaupungin asukkaat!" Haudanhiljaisuus seurasi. "Ilmoitan teille senaatin nimessä, että tästä päivästä alkaen vuodeksi eteenpäin on jalo ja kunnioitettava herra Mikael Lestyak lakiemme ja tapojemme mukaan valittu kaupungin ylituomariksi."
Ällistyksen mutina-aalto kävi läpi koko tiheään sulloutuneen joukon.