"Ehkä tulitte jotakuta syyttämään?"
"En."
"Kerännette varoja papin hyväksi?" jatkoi ylituomari.
Rouva Fabian painoi surullisena päänsä alas ja huokasi: "Ellette arvaa, olisi suotta minun sitä sanoa." Hänen äänensä ilmaisi tuskallista kieltäymystä, sydäntäkouristavaa surumieltä.
"Mitä! Ettehän toki tulle ilmoittautumaan?"
"Olen leski", virkkoi toinen häveliäästi.
"Onhan sekin peruste. Hm!"
"Teen sen kaupunkini hyväksi", jatkoi leski korviaan myöten punastuen.
"Mutta mitä sanovat siihen isä Bruno, isä Litkei?" urahti ylituomari puolin vihaisena puolin nauraen. "Hehän ovat teistä tehneet miltei pyhimyksen."
"Luetan sieluni puolesta messun. Sieluni jää edelleenkin kirkon omaksi, ruumiini uhraan kaupungilleni."