"Hyvä! Hyvä! Merkitsen nimenne muistiin."
Paitsi häntä ilmoittautui vielä jokunen kalpeaposki. Panna Nagy Czegled-kadulta, leskirouva Kemenes, Maria Ban. Toisia ylituomari ajoi huoneesta ulos. "Menetkö tiehesi, rumilas, ketä lempoa sinäkin voisit miellyttää?" Eräälle rokonarpiselle tytölle hän sanoi vihaisena: "Eikö sinulla ole kotona kuvastinta?"
"Ei ole, jalo herra ylituomari."
"Mene sitten, lapseni, etsi jostakin vesisaavi, katso itseäsi siinä ja tule takaisin, jos sinulla on rohkeutta."
Kaikki nämä yksityisseikat herättivät tarkkatietoisissa piireissä suurta riemua. Seuraavana päivänä, maanantaina, oli senaatinistunto, ja senaattoritkin laskettelivat teräviä huomautuksia tuloksettomasta yrityksestä. "No, onko ketään jo häkissä?"
"Ei yksikään ole kelvannut", vastasi Lestyak äkäisenä.
Herra Gabriel Porossnoki hymyili luontevasti.
"Olemme tehneet vääriä laskelmia. Kecskemetistä olisi helpompi keisarille löytää neljä äitiä kuin neljä lumoojatarta", sanoi ylituomari jyrkästi. Hän oli jäykkä ja taipumaton asioissa, jotka hän oli saanut päähänsä. "Emme voi lähteä ilman kukkavihkoa." Ja samalla hän ojensi senaattoreille Budan sandshak-pashan ystävällisen kirjeen, jossa tämä tiedusteluun, minkälainen lahja miellyttäisi hänen majesteettiaan, vastasi itämaalaisen hämärästi: "Tuokaa hänelle hevosia, aseita, paistia ja kukkia!"
Kukkia siis pitää olla. Piste. Tähän asti ei tosin kukaan ilmoittautunut — koska ei ollut syöttiä. Turkin sulttaani ei ole syötti. Kuka haaveilee Turkin sulttaanista? Olisipa kyseessä joku Tisza-seudun rikas, juureva mylläri, sirossa, ruumiinmukaisessa hohtoharmaassa dolmanissa ja saappaissaan, ja etsisipä hän itselleen laillista puolisoa. Mutta Turkin sulttaani. Hänestähän tienoomme naiset tietävät vain, että hän on pashojen pasha. Eihän varpunenkaan anna houkutella itseään loukkaaseen, valkoisista hevosenjouhista punottuun renkaaseen, ellei olkien lomasta pilkoita punertavia jyviä. Eihän pikku hiirikään mene satimeen, ellei siinä ole viekottelemassa perällä vilahteleva valkoinen rasvakimpale. Kecskemetin naisillekin pitää asettaa syötti. Mikä on tämä syötti? No, taivasten tekijä, mikä muu kuin — vaatteet! Helmet, nauhat, röyhelöt. Se on helvetinkin pyhä kolminaisuus. Belsebubista alkaen hallitsee niiden avulla jokainen paholainen. Yksi huutaa: "Tule, katsele minua!" Toinen rohkaisee: "Koettele minua!" ja kolmas kuiskii: "Ole kirottu minun tähteni!"
Mikael Lestyak lähetti senjälkeen päteviä naisia liikkeelle, yhdet Szegediniin, toiset Budaan sikäläisten turkkilaiskauppiaiden luo ostamaan kokoon ihanimmat silkkikorukankaat, kulta- ja hopeakukin kirjailtuja kankaita, hienoja silkkiröyhelöitä, rubiinikimmeltäviä vöitä; Heitä kehoitettiin kaikessa valikoimaan välkkyvintä upeutta. Heidän tuli kaiken aikaa pitää mielessä, että kyseessä oli nyt oikeastaan puettaa prinsessoja tanssiaisiin.