Budan pashan tulkki Nazur bey käänsi nyt puheen sulttaanille, joka kuunteli sitä ilmeettömin kasvoin ja ylen ikävystyneenä. Hän oli — sivumennen — aika miellyttävä herra; nelissäkymmenissä. Paikoitellen hän nyökäytti päätään.
Ibrahim pasha, Budan kenraali, seisoi kädet ristissä ryntäillä sulttaanin vieressä ja vaani kaikkea verestävin silmin; oli kuin olisi tahtonut sanoa: "Puheen olemme kuulleet, sallikaa meidän nyt nähdä jotakin painavampaa. Se seurasikin heti."
Gabriel Porossnoki astui esiin, avasi omenanvihreän silkkikotelon, jota hän piti käsissään, otti siitä hyvin tehdyn ruoskan ja fokoshin ja pani ne tyynylle sulttaanin jalkoihin. "Mahtava herra, me laskemme jalkojesi juureen Kecskemetin vaakunamerkit."
Sulttaani kumartui, nosti ruoskan permannolta ja tarkasteli sitä hetken. Sitten hän virkkoi hiljaa pari sanaa Ibrahimille.
Sillävälin oli herra senaattori Inokai karaissut kurkkuaan ja pamautti nyt kunnioittavasti kröhisten seuraavan: "Sinun sankarillisille sotureillesi olemme tuoneet pienen paistin, suurin sulttaaneista, ole armollinen ja katsele sitä ikkunasta."
Nazur bey tulkitsi tämänkin koneellisesti, ja vastahakoisesti nousi sulttaani sohvaltaan astuakseen ikkunan ääreen, minne pulskat härät ja hevoset voi hyvin nähdä, joista herra Frans Kriston oli esipuheen änkyttänyt. Kaikki nämä nähtävyydet eivät erikoisesti huvittaneet Idän mahtavaa herraa, väsyneenä hän pudottautui jälleen sohvalle… Nyt aukeni salin ovi ja vilpas tuulenleyhkä hiipi sisään. Ehkä sen oli synnyttänyt neljän naishameen kahina. Kecskemetin tyttäret astuivat huoneeseen, raikkaina ja suloisina.
Sulttaani ponnahti kiihkeänä ylös. Kristoffer Agoston astui keskelle salia, koulupojan tavoin ja elein aivan kuin hänen kädessään olisi ollut kukkavihko, jonka hän ojentaa isälleen, ja lausui hämillään: "Armollinen herra, me toimme myöskin pienen kukkavihon."
Sulttaani ei tosin ymmärtänyt näitä unkarilaisia sanoja, suvaitsi silti ilman lisäselityksiäkin hymyillä. Sitten hän huudahti iloisena Budan pashalle: "Huntu heidän kasvoilleen, pian, Ibrahim!" (Tämä merkitsi itämaisin kielin: "Älkää hetkeäkään kauempaa saastuttako näitä himokkailla katseillanne.")
Pashan syöksyessä ulos ryhtyäkseen tarpeellisiin toimenpiteihin, jutteli sulttaani tulkilleen jotakin pitkäveteisin, venytetyin sanoin.
"Hänen majesteettinsa sulttaani, jonka varjoa Allah varjelkoon, sanoo teille, te uskottomat, että hän ottaa tutkiakseen toivomuksianne. Olkaa siihen asti rauhassa ja odottakaa ulkona." Tulkki viittasi, ja näin oli lähetystö saanut käskyn poistua.