Mutta kun herra Agoston huomasi sulttaanin iloisen mielialan, luuli hän hetken lyöneen suorittaa jotakin ikuisesti merkittävää; hän pidätti uloskiiruhtavaa esimiestä viitanliepeestä ja virkkoi tulkille: "Mahtava tulkki, herrasi oikea käsi, välitä vielä muutama pyyntö!"
Suurvisiiri, salissa olevat pashat ja ulemat katselivat ällistyneinä tuota hullunrohkeata. Kecskemetin herrat eivät liioin olleet vähemmän säikähtyneitä, mutta sulttaani, joka ajatteli Kecskemetin kukkasia, hymyili yhä, ja kun sulttaani hymyilee, paistaa päivä, ruoho kasvaa, kivet soittavat harppua ja kaikki on niinkuin olla pitääkin.
"No, mitä vielä tahdotte?" huudahti Hassan, Ibrahim pashan edustaja.
"Sanokaa pian, sillä toiset lähetystöt odottavat."
"Asia on näin", sanoi Kristoffer Agoston rohkeampana. "Näimme ulkona Nagy-Körösin lähetystön ja me pyydämme alamaisimmin Hänen majesteetiltaan, ettei hän suostuisi siihen, mitä se anoneekin."
Sulttaanin edustaja nauroi ja tulkitsi itse uskovaisten hallitsijalle tämän toisen pyynnön.
Uskovaisten valtias nauroi niinikään tätä omituista toivomusta (sellaista ei ollut hänelle vielä ennen esitetty) ja kysyi vilkkaasti, mikä sen perustana oli.
Lestyak otti vastatakseen: "Nagy-Körös ja Kecskemet ovat toisiinsa kuin
Mekka ja Medina, kuin koira ja kissa."
Sulttaani tuli hyvälle tuulelle, tulkki käänsi heti ilosta säteilevin kasvoin valtiaan vastauksen: "Iloitkaa! Armollinen padishah harkitsee tarkoin ensimmäistä pyyntöänne, täyttää toisen."
Kecskemetiläiset lähtivät nyt ulos, toivottaen mennessään vuoroaan odottaville körösiläisille naapureilleen "hyvää huomenta".
Hetken perästä pujahti sulttaanin uskottu heidän pakeilleen, ja lohdutteli senaattoreja heitä olalle taputtaen: "Te olette onnellisia lurjuksia! Olette valloittaneet sulttaanin täydelleen. Ei epäilystäkään, kaikki toivomuksenne täytetään." Hän hieroi tyytyväisenä käsiään. Hänelle oli luvattu jälkeenpäin sata dukaattia, jos Kecskemetiin sijoitettaisiin turkkilainen hallinto.