"En halua palata", uhmaili hän ja hänen valkoiset hampaansa välähtivät, sillä kylmästä ne hieman kalahtivat. Väristen hän napitti päällysnuttunsa.
"Sinun täytyy palata", sanoi ylituomari, "meidän päämme on kysymyksessä".
Tyttö lysähti kokoon, suuntasi kauniit, suuret silmänsä ylituomariin, mutta niin ihmeellisin ilmein, että ylituomari huudahti: "Tule, istu viereeni minun vaunuihin! Vien sinut kotiin."
"Herra ylituomari! Herra ylituomari!" varoitti Porossnoki alakuloisena.
"Mitä teettekään!"
"Minun vastuullani!"
"Juventus ventus", murahti Inokai.
Czinnan silmät välähtivät jälleen, niissä oli koiran uskollisuuden lämpöä. Sitten hän hypähti ylituomarin luo keveänä ja notkeana kuin metsäkissa.
Vaunut lähtivät taas liikkeelle.
"Sinun on kylmä", virkkoi ylituomari kuunnellen hänen hengitystään. Hän otti keisarin viitan esiin ja kietoi sen hänen polviensa ympärille. Käden sivulla hän kosketti tytön otsaa, se oli hieman kuuma, mutta kuinka sileä ja pehmyt sivellä!
"Ah, maailmassa on vain yksi onnellinen ihminen", huokaili ensimäisissä vaunuissa Inokai, "herra Kristoffer Agoston, joka on saanut päänsä turvaan Waitzeniin".