"Ah, maailmassa on vain yksi onnellinen ihminen", huokaili perimmäisten vaunujen vierellä härkäpaimen vanhalle hevospaimenelle, "ylituomarimme, herra Lestyak, sillä hän saa maistaa mustalaistytön punaisia huulia ja kietoa käsivartensa hänen ihanan, solakan vartalonsa ympäri".
"Sanoppa, Czinna", kysyi ylituomari, "kuinka pääsit pakosalle?"
"Minä käskin ovella vartioivan vanhan turkkilaisen nukkua, ja hän nukkui."
"Kuinka pystyit hänelle turkkia haastelemaan?"
"Otin helminauhan kaulaltani ja annoin sen hänelle."
"Entä toiset?"
"Hoputin niitäkin lähtemään, mutta he eivät tahtoneet. Kotona heidän täytyisi käydä päivätöihin, täällä tarjottiin runsas päivällinen, paisti, kolmenlaista maukasta hedelmävanukasta. Taisi olla mamaligaakin [Jonkunlaista maissimuhennosta]. Jälkiruokaa en enää odottanut."
"Mutta sinähän lähdit mielelläsi mukaamme."
"Iloitsin niin kovin vaatteista."
"Ja nyt olet niihin jo kyllästynyt?"