"En sido, älä pelkää. Mietin muuta keinoa."
Pitkän tovin he olivat vaiti. Lestyak hieroi monesti otsaansa.
"Luulen parhaaksi", virkkoi hän vihdoin kuiskaten, "että sinun palmikkosi leikataan tyystin pois".
Czinna kohotti ihmettelevät silmänsä häneen, ne loistivat pimeässäkin.
"Kumarru lähemmä minua, Czinna, jottei ajuri kuule, mitä minä sanon.
Nojaa korvasi kasvoihini. Vielä lähemmä. Älä pelkää, en sinua suutele."
"Entä sitten, vaikka suutelisittekin."
"Sinun tukkasi pitää leikattaman."
"Entä sitten, leikatkaa vain."
"Sitten sinun täytyy poistua vaunuista…" Tyttö liikahti rauhattomana.
"Sillä sinua etsitään, eikä minulla ole kylliksi voimia sinua suojella. Kukapa tietänee, kuinka minunkaan käy. Hankaluudet panevat tieni pystyyn. Sinun täytyy poistua, se on varmaa."