"Mutta minkätähden?
"Koska sulttaani tahi Budan pasha ovat mahtavampia kuin Kecskemetin tuomari. Jos minä olisin heitä voimakkaampi, saisit sinä nyt jäädä luokseni eikä hiuskarvaakaan päästäsi pudotettaisi."
"En ymmärrä teitä."
"Pian ymmärrät. Tuossa arkussa on miehen puku, ostin sen vastikään itselleni Budassa. Hypättyäsi vaunuista voit jossakin pukeutua pojaksi. Sinusta tulee sorja poika, saat uskoa! Lempokaan ei tuntisi sinua entiseksi Czinnaksi."
Czinna huoahti ja alkoi itkeä.
"Hyvin hitaasti, päivien vieriessä sinä kuljet Kecskemetiin takaisin, mikäli mahdollista toisia teitä, ja menet isäni luo kiertelevänä räätälinkisällinä, joka hakee työtä."
Czinna kuivasi kyynelensä ja nauraa remusi.
"Älä hirnu kuin pikku varsa… Asema on vakava. Jos vanhus kieltäytyy ottamasta sinua taloonsa, niin sinä näytät hänelle tätä sormusta merkiksi, että minä niin tahdon."
"Mutta tulettehan te kotiin ja voitte asian esittää suullisesti."
"Enhän tiedä, kuinka minun käy", vastasi toinen yrmeissään, otti sormestaan opaalisormuksen ja antoi sen Czinnalle.