"Kunnioittaen pyydän teitä ilmoittamaan, vanha sukulainen, tunnetteko tien Kecskemetiin?"
"Luulen", virkkoi harvasanainen härkäpaimen.
"Olemme nyt 'Helvetinlammikoilla'. Kahdet ensimäiset vaunut makaavat jo suossa. Katsokaahan ympärillemme, mistä löydämme oikean tien."
Marcsi tähyili taivaalle ja katseli hyvin tarkkaavasti tuota suunnatonta holvikkoa miljaardeine tuikkivine tähtineen.
"Ettekö nouse vaunuista tutkiaksenne seutua?"
"Mitä tutkimista siinä?" tokaisi toinen äreästi. "Suo kuin suo"
Ja jälleen hän loi tutkivan silmäyksen taivaanlakeen. Äkkiä kohottautui hän vaunuissaan pystyyn ja huusi Kristonin vaunuissa oleville: "Näetkö, rakas poikani, Otavan tällä puolella noita kahta pikku tähteä, toinen on kalpea, kirkkaanvaalea, toinen säkenöivämpi, mutta vähäisempi, molemmat ovat toisiaan vastassa".
"Näen, Marcsi bacsi." [Setä, serkkunen, kuoma.]
"No hyvä, ohjaa vaunut päin näitä kahta tähteä, veliseni. Siitä kulkee tie."
Senjälkeen hän kaikessa rauhassa paneutui levolle, niinkuin ainakin mies, joka on saanut kaikki hyvälle tolalle.