Herrat kiipesivät nyt polvensyvyisestä vedestä vaunuihinsa, mutta kun ylituomari saapui omilleen, ei Czinnaa näkynyt missään. Yleisen hämmingin aikana hän oli huomaamatta kadonnut, vain hänen suuri hajaantunut palmikkonsa enää kiilsi vaunujen nurkassa. Maks otti huoaten nuo ihanat kiharat käteensä, alkoi sitten suortuvin viskellä pieninä palleroina suohon. Nuo mustat kutrit leijailivat hiljalleen alas, tuuli kuljetti niitä, niin että ne näyttivät ikäänkuin lentävän; vihertävä vesi leikki niillä ja kietoi ne vesililjojen, kaislojen ja kirjavien vesiherneiden ympärille… Kun vihdoinkin oli päästy turvaan, oli ylituomarin kädessä enää vain yksi hapsi; sen hän kietoi sormensa ympäri.
"Hoi, kuulkaa!" huusi hän jyristen. "Minne on tyttöni joutunut? Missä vaununsa hän on?"
Kaikkialta kuului vastaus: "Täällä hän ei ole. Eikä täälläkään!"
"Jumalan kiitos!" kuiskailivat senaattorit keventynein mielin, "että hän on hukkunut, se pieni kilpikonna!"
Seikkailu oli nyt lopussa. Nyt saavuttiin selkkauksitta uutisasunnoilta kyliin ja kylistä uutisasunnoille. Silloin tällöin ajettiin harhaan, mutta ei ollut hätää, olihan Marcsi mukana; kun hänet herätettiin, neuvoi hän heti oikean suunnan.
"Ajakaa vain päin tuota vilkkuvaa pientä tähteä, jonka tuolla Pikku
Otavan kyljessä näette…"
Hän liikkui kuin kotonaan tähtitaivaan tuikkivilla kiertolaisilla. Maa on muuttelevainen, mutta taivas sinisine pohjineen on vankkumattomasti aina samanlainen. Sieltä käsin hän mittasi tien Pestistä hamaan Kecskemetiin. Hän löysi sieltä niin tarkan ratkaisun, hän näki tien niin selvästi, että sillä hänen silmissään suorastaan tuprui pölypilviä…
6.
Pintyö asetti ladatut kanuunaräiskät torille; sinne tänne pystytettiin ulkojulisteita: "Tervetuloa!" "Eläköön!" y.m.s. Loistava kaunopuhuja Paul Fekete hikoili paraikaa valmistaessaan puhetta, joka alkoi: "Kukapa ei tuntisi oppineen ja kunnioitettavan Senecan mainetta?" (Tietysti kaikki sen tunsivat, sillä herra Paul Fekete eli tuon kuuluisan ja oppineen miehen lauselmilla.)
Burün mustalaiset hankasivat käyriinsä hartsia, lyhyesti, oli ryhdytty suuriin valmistuksiin ja olisi kukaties soitettu suuria kellojakin, ellei herra Porossnoki terveen järkensä neuvoa noudattaen olisi Czegledissä istuttanut Palia, koreaa hevospaimenta, hevosen selkään ja antanut hänen tehtäväkseen ajaa kotiin sanomaan, ettei järjestettäisi minkäänlaista huvinäytelmää, koska iloisuuksiin ei nyttemmin ollut mitään syytä.