Mutta Blasius Putnoki asettui hänen tielleen.
"Hoo! Ei niin, kuomaseni! Sinä jäät. Syytän sinua Jumalan ja ihmisten edessä, että sinä vedät yhtä köyttä kaupungin vihollisten kanssa, että sinä olet myynyt pyhän äitikirkkomme aarteet. Sinä olet kaupungin vanki."
"Kenen määräyksestä?" kysyi Lestyak kylmän ylpeästi.
Putnoki nolostui aivan kuin häneltä olisi kieli katkaistu, Lestyak puolestaan poistui paiskaten salinoven mennessään lukkoon. Kukin vuoroonsa nousivat nyt toisetkin senaattorit alistuen yleiseen tahtoon. He luopuivat virastaan. Syntyneessä sekamelskassa raivasi herra Josef Berkes tien presidentinpaikalle.
"Ehdotan, että kunnes kypsän harkinnan jälkeen uusi virkamiehistö on valittu, kaupungin asioita hoitaa kolmijäseninen toimikunta. Yksi katolinen, yksi luterilainen ja yksi kalvinilainen jäsen."
"Niin olkoon!" huusi joukko.
Heti valittiin ne kolme, herrat Samuel Holeczy, Josef Berkes ja Blasius Putnoki. Joukon hajottua siirtyi triumviraatti viereiseen huoneeseen neuvottelemaan, ja sen ensimäinen päätös oli vangituttaa nuori Lestyak.
Vanha Lestyak itki ja huusi, kun hänen sydämensä ylpeyttä, hänen Maksiaan vietiin vankilaan. Ensin hän tarttui silitysrautaan ja aikoi kolhia kuljettajat kuoliaiksi. Kun hänen kädestään riistettiin silitysrauta, otti hän käyttääkseen sopivia raamatunlauseita, jotka hän sivautti ukonnuolina Gyuri Pintyön ja Pistä Muskan piille.
"Asiaa ei pidä ottaa noin pahalta kannalta, rakas isä", virkkoi hieman äkäisenä entinen ylituomari. "Eihän tämä kestä kauaa."
"He saavat tätä vielä katkerasti katua!" huusi vanhus puristaen kätensä nyrkkiin kuin näyttämösankari. "Voi sinuas, Kecskemet, sinun käy kuin muinoin Sodoman ja Gomarran!"