"Onni voi meille hymyillä", lohdutti Maks.
"Onni?" Ja vanhus alkoi jälleen nyyhkyttää kuin nainen. "Onnikin on jumalatar, nainen sukunsa lajia. Se juoksee alati uusien miesten perässä. Kenen kanssa se kerran lemmenliiton solmi ja kenen se hylkäsi, sen luokse se ei koskaan palaa."
Senjälkeen tarttui hän epätoivoisena mielipuolen elein saksiin ja alkoi leikata palasiksi juuri valmistamaansa uutta viittaa, käheästi voihkien:
"Paha sinut periköön, koira. Maailmanloppu lähenee."
Maailman loppu ei tosin tullut, mutta kyllä viitan, ja Maks-rukkakin teljettiin raatihuoneen tympeään vankilaan. Hän juoksi jäljissä, mutta porttikäytävällä hänen vanhat jalkansa pettivät ja hän kykeni vain kynnykseltä huutamaan:
"Älä pelkää, rakas poikani, minä kyllä sinut sieltä päästän, kilvoittelen sinut vapaaksi."
Eikä se niihin aikoihin niin erin vaikeata ollutkaan! Mentiin vain Budan pashan luo, hankittiin pieni käsky, että hänet päästettäisiin vapaaksi. Ellei Budan pashan sydän tällöin kylliksi heltynyt, mentiin Szolnokin pashan puheille ja hänenkin myöntymyksensä oli pätevä. Olettakaamme, että Szolnokinkin pasha oli huonolla tuulella, silloin oli viisasta käydä tapaamaan Kalgan sulttaania tai kulkea puhuttelemaan Fülekin varaispaania ja pahimmassa tapauksessa voi pyytää vapautuskäskyä herra Csudaltakin, ellei ole yksinkertaisinta lähteä Szecsenyyn hänen ylhäisyyttään herra Stefan Koharya tapaamaan. Kaikki nämä jalot herrat isännöivät Kecskemetissä.
Juuri silloin, otolliseen aikaan, saapui muuan kulkijapoika tarjoutumaan työhön. Se oli sievä, luottamusta herättävä nuorukainen.
Nyt voi herra Lestyak turvallisena heittää haarapussin olalleen ja yllämainitun nimiluettelon sen lisäksi. Tuo poika saa vartioida taloa, ottaa vastaan tilauksia, pakista kärsimättömien asiallisten kanssa, Érzike tyttö keittää hänelle ruoan ja pitää häntä silmällä.
"Mutta kuuleppas, Laczi poikani — nimesihän on Laczi? — älä kureile tytön kanssa, sillä hän on minun kummilapseni."