"Voitte saada hänet kolmella kultakolikolla."
Kolme miestämme katselivat toisiinsa hymyillen, he ikäänkuin virkkoivat toisilleen: "halvalla, kovin halvalla tosiaankin!" Porossnoki työnsi syrjään sinisen viittansa liepeen ja meni taskuunsa ottamaan nuo kolme kultarahaa. "Kas tässä. Ottakaa, herra!"
Kurutsipäällikkö sysäsi senaattorin käden sivulle. "Hengenmiehen toi tänne muuli, nyt saa hengenmies viedä muulin mukanaan. Niin on asia, ilman muulia ei synny kauppoja."
"Hiisi vieköön", arveli senaattori rattomielin. "Minkä lunnasrahan suoritamme muulista?"
"Sen tinkimätön hinta on", vastasi Csuda jokaista sanaa korostaen, "satayhdeksänkymmentäseitsemän kultakolikkoa".
Porvareissa veri aivan salpautui, piskuinen Babos vilautti katseen kurutsiin, leikkiäkö tuo lasketteli, mutta nuo ahavoittuneet kasvot olivat nyt sangen vakavat ilmaistuaan tähän asti hymytuulta. Kecskemetiläiset eivät silti hellittäneet.
"Varjelkoon, herra, tehän pyydätte muulista rahasummaa, jolla voisi ostaa neljä arabialaista ratsua. Luovuttakaa meille hengenmies erikseen. Lunastamme mieluummin joskus toiste muulin", lopetti herra Babos.
Nyt otti herra Georg Doma jälleen ajaakseen diplomaattisia neuvotteluja. Hän arveli, että arvoisat isät eivät tästälähin enää voineet käyttääkään muulia, senjälkeen kun siitä oli tullut epäilyttävä olento, joka oli jo ollut leiripalveluksessa protestanttisessa joukko-osastossa.
Terävin äly oli sentään herra Porossnokilla, sillä hän huomasi heti, että kurutsipäällikkö tahtoi saada esimiehestä kaksisataa kultarahaa ja että muulijuttu oli vain naljailua. Hän kalvoi esiin kukkaronsa, tavanomaisen sukan, ja antoi kullan kulista. "Sata virheetöntä kappaletta, ei kolikkoakaan enempää. Joko viemme kullan mukanamme kotiin tai esimiehen. Riippuu teistä, urhon herra."
"Mahdotonta", ravisteli tämä päätään.