Beg tarkasteli lähettiä ja hänen vaippaansa varsin kiinteästi, sitten hän sanoi lempeästi:
"Käänny, nuori mies, ellei pyyntöni sinua loukkaa."
Czinna kääntyi.
Beg Olaj katseli nyt viitan selkäpuolta. Sitten hän hyppäsi satulasta, heittäytyi Czinnan eteen maahan ja suuteli kolmesti viitan lievettä. Czinna tuijotti häneen suurilla mustilla silmillään, hän luuli uneksivansa.
"Allah on suuri ja Muhamet hänen profeettansa. Mitä käsket, sinä
Kecskemetin lähetti?"
Nöyränä ja kumartuneena hän seisoi Czinnan edessä. Tämä epäröi hetken, sanoi sitten karkealla äänellä:
"Jättäkää Kecskemetin tienoot heti!"
Olaj beg nosti uneliaat lampaansilmänsä kohti taivasta, kääntyi sitten huutamaan lujaa joukoilleen:
"Lähdemme! Satuloikaa hevoset!"
7.