Sen piti merkitä: "Pyydän sinua puhumaan, selittämään!" Hän selittikin; mutta sitäennen hiveli hänen välkkyvä katseensa hellästi vihreää kirjailtua viittaa.
"Tämä vaippa onkin nyt jonkinarvoinen, herra Maks."
"Todellakin!"
"Kun Olaj beg sen näki, hyppäsi hän satulasta, suuteli sen lievettä kolme kertaa ja kysyi hyvin nöyrästi, mitä minä suvaitsin käskeä. Minä tietysti käskin heidän heti poistua seudulta. He noudattivatkin määräystä ja lähtivät."
Lestyak seisoi suu ammolla paikallaan.
"Onko mahdollista? Onko siinä sellainen taikavoima?"
"Näin tapahtui sanasta sanaan. Mutta minulla ei ole paljon aikaa lepertää. Ottakaa viitta, tässä on hevosenne, nouskaa satulaan. Minä poistun toista tietä."
"Lempo soikoon! Onpa tapahtunut todellinen ihme!" riemuitsi Maks, joka ei ollut osata tointua kummastuksestaan. "Tämä viittahan on siis oikea aarre!"
"Niin luulen minäkin. Mutta kiirehtikää toki, he voivat tulla. Olen jo näkevinäni mustien vaunujen vierivän kaupungista tännepäin."
Lestyakin otsa synkkeni.