KASPAR PERMETE (raivoissaan): "Ei ole!"
GERSON ZEKE: "Kruunu on kullasta, mutta ylituomarinsauva on korneliapuusta."
Tämän pienen välikohtauksen lopetti herra Johann Deak, Czegled-kadun asukas, joka oli hyvin ymmärtävän miehen huudossa.
"Veli Zeke on aivan oikeassa, sillä kruunu välkkyy kirkkaana heikonkin miehen päässä, mutta tuomarinsauva on aina hauras heikoissa käsissä. Ei käy laatuun tätä sauvaa sokeasti panna syntymättömien perillisten käsiin. Sitäpaitsi ei ole sopivaa juhlia tätä suurta päivää tuontapaisilla kinasteluilla. Pysykäämme kunnioittavan vakavuuden poluilla, älkäämme hätäilkö, sillä eihän kukaan meille lausu kiitosta siitä, jos annamme hänelle arvon, jonka aikanaan toinen saa. Kokous päättäköön siis, että muutenkin vain väliaikaiseksi valittu triumviraatti hajoitetaan."
"Sehän on jo vapaaehtoisesti luopunut! Ei kukaan niistä uskalla näyttäytyä", kuului joka suunnalta.
"Senjälkeen te valinnette vanhat senaattorit jälleen virkoihinsa ja sitten vasta voi tapahtua pöytäkirjaan merkintä Lestyakin elinkautisesta tuomaritoimesta."
Tarpeetonta sanoa, että kaikki hyväksyttiin. Uusi ylituomari istui niin arvokkaana kuin oikea hallitsija ja nyökäytti kylmän kiitoksen päällänsä. Hänen tähän asti kalpeat kasvonsa sävähtivät sentään tulipunaisiksi, kun kuului huuto:
"Tahdomme kuulla viittahistorian! Hän itse kertokoon sen meille tässä paikalla!"
Hermostuneesti hän liikahti tuolillaan, oli kuin rautainen koura olisi kuristanut häntä kurkusta. Kertoa sadoille kohtauksesta Olaj begin kanssa… Kohtauksesta, jossa hän ei ollut mukana, jota ei ollut nähnyt. Valehdella koko kaupungille vasten kasvoja! Ah, minkä korvaamattoman virheen hän tekikään, kun ei itse ollut mennyt leiriin. Lempoko sen tytön hänen tielleen lennätti. Ja kun hän nyt ei kerta kaikkiaan ollut siellä käynyt, olisi ollut parasta tunnustaa kaikki. Nyt on jo myöhäistä, mahdotonta.
Mitä ihanampi hänen asemansa nyt oli, sitä syvemmälle kalvoi hänen sieluaan tietoisuus, että odottamaton tuulenpuuska voi hetkellä millä hyvänsä musertaa hänet; Midaksenkin aasinkorvat paljastuivat. Häntä vaivasi tunne, että hän oli maineensa varastanut, hän ei voinut siitä iloita, ja silti, olihan se hänen omaansa, sillä hänhän oli viitan hankkinut.