"Kiitos, en tarvitse suolaa. Tytön vuoksi siis Ibrahim oli kiukuissaan?"
"Hän väitti, että tyttö oli livistänyt teidän kanssanne, ja kunnes hän oli palannut tai ilmoitti missä hän oli, pidättäisi hän minut vankina. Sanoin, etten ollut sen koommin nähnyt hänen varjoaankaan."
"Siinä ette tehnyt oikein —", mutisi ylituomari. "Edelleen?"
"Onneksi saapui samaan aikaan virallinen tieto, että tytön vaatteet oli löydetty Tiszan rannalta ja ruumiskin naarattu joesta."
"Ah", keskeytti ylituomari iloisena. "Onko tyttö kuollut?"
"Mitä?" huudahti kisälli ja pudotti paistinvadin, jonka hän oli ottanut uunista tuodakseen sen pöydälle.
Mestari säntäsi raivoissaan hänen kimppuunsa.
"Sinua nahjusta! Nosta se ylös ja häviä sitten!" Pian hän taasen sentään nauroi. "Paljon ihmeitä tapahtuu tänään, kuolleet porsaatkin jo liikkuvat." (Kauniin ruskeaksi paistunut porsas oli vierinyt vuoteen alle.)
Laczi hiipi kravunpunaisena ovelle.
"Pysähdy!" komensi ylituomari, viittasi hänet luokseen ja kuiskasi jotakin hänen korvaansa. "Nyt voit mennä."