"Mutta tärkein päätös on", jatkoi Matteus Puszta, "että me noudatimme p. Nikolauksen kirkosta pyhäinjäännöslippaan; sinne pannaan viitta päiviksi ja öiksi. Avaimen lähettää kokous teille, ylituomari; te vartioitte sitä kuin silmäteräänne ja säilytätte sitä paikassa minne vieras käsi ei voi päästä."
Näin sanoen hän ojensi vihreässä nauhassa kelluvan avaimen ylituomarille.
"Noudatan kokouksen päätöstä."
Hän otti avaimen, nousi, astui Czinnan luo ja ripusti avaimen tämän kaulaan.
"Säilytä sinä sitä povessasi, Czinna."
Czinna punastui korviansa myöten; hän veti vaistomaisesti punaisen liinan kasvojensa katteeksi; silloin tosin pistivät takaa esiin hänen pojanomaisesti lyhyet kiharansa.
Herra Matteus Puszta keikautti ikkunaan päin kääntyen suurta päätänsä; siinä siis paikka, minne vieras ei pääse. Kauniin naisen lumenvalkeat parmaat.
Räätäli kiljahti:
"Canis mater! Kisälli Laczi!" (Hän tunsi hänet tukasta.) Ylituomari hymyili.
"Niin käy, isä-kulta, kun on ihmeiden aika. Aikakirjoihin kerran kirjoitetaan, kuinka räätälinsällistä tuli ylituomarin vaimo."