Kirkastuksen sädekehä hohti tytön otsalla, Maksin katseen tenhovoimaa hän ei jaksanut kauempaa sietää. Hän luuli onnesta kuolevansa. Painaen kädellä sydäntänsä hän syöksyi huoneesta. Räätäli ponnahti kuin metsähiiri pystyyn myrkyllisenä.
"Mitä kujeita sinulla on tuon pojan kanssa? Ellet olisi Kecskemetin kaupungin ylituomari, sanoisin sinulle jotakin. Onneksesi, onneksesi olet. Ja mitä merkitsevät sinun naurettavat sanasi? Mitä aijot?"
"Otan hänet vaimokseni."
"Sinä, Kecskemetin kaupungin elinkautinen ylituomari?" Vanhus antoi surullisena päänsä vaipua.
"Budan pasha surmauttaa meidät molemmat, jos hän saa asiasta vihiä."
"Pashaakin vastaan suojaa vitta. Eikä Czinnaa sitäpaitsi enää etsitäkään, koska ovat saaneet päähänsä, että hän on hukkunut Tiszaan."
"On kyllä joku, joka kuiskaa hänelle totuuden. Mutta puhukaa toki jotakin, herrat, neuvokaa häntä, älkää toki seiskö siinä kuin puutukit."
Tästä kehoituksesta puuttui Gaspar Permete puheeseen ja selitti Maksille, että hän saisi valita itselleen puolison kaupungin rikkaimmista tytöistä; viisitoista joka sormelle. Czinnan alhainen syntyperä ei mitenkään sopisi hänen korkealle arvolleen.
"Ei ole sanottu vaikka sopisi", arveli Maks nauraen. "Jospa Czinna polveutuukin Egyptin faraoista?"
"Herra ylituomari, sitä olisi vaikea todistaa!"