"Yhtä vaikeata vain kuin teidän todistaa päinvastainen, ettei hän ole faraoiden jälkeläinen."
Permete nauroi, Matteus Pusztakin nauroi; sillä Matteus Pusztan käsitys asiasta oli: "Ylituomari tietää kyllä mitä tekee. Häntä ei tarvitse kenenkään mennä neuvomaan."
Paul Fekete puolestaan otti tarkastaakseen kysymyksen siveellistä puolta.
"Ei kuka tahansa kelpaa ylituomarin rouvaksi, hänen tulee edes olla henkilö, joka osaa lukea ja kirjoittaa, pystyy kaikenlaisiin tehtäviin ja sen ohessa on älykäs."
"Kuulkaas", virkahti Maks harmistuneena, "arvon herra Seneca väittää, että naiselle riittää, jos hän tietää niin paljon, että sateen tuhuttaessa ymmärtää mennä hakemaan katonsuojaa".
"Täällä puhumme turhaan", huudahti herra Permete olkapäitään kohauttaen, ja hyvää ehtoota toivottaen hän poistui muiden keralla huoneesta.
Matkalla he siroittivat kolmeen suuntaan Czinnan romaanin.
Siihen aikaan oli jo kaikkialla juorukelloja.
"Tyttö on käyttänyt taikaa, on sekoittanut jotakin hänen juomaansa, muuten on asia käsittämätön. On kauheata, kuinka pahasti niin älykäs mies voi kompastua."
Vielä enemmän kuin juorukelloja miellytti tämä tarina Blasius Putnokia. Samana iltana hän jo oli matkalla Budan pashan puheille ilmoittamaan tälle, että mustalaistyttö vielä eli. Maks Lestyak piti häntä kätkössä ja aikoi naida hänet. Mutta hänelle kävi Budan pashan luona merkillisesti, kuten myöhemmin tuli selville. Pasha kuunteli hänen juttuaan ja kysyi sitten otsa rypyissä: