Vanhus jatkoi kuiskaten:
"Kaksi herraa tuli luokseni, tunnethan ne, pieni lihava toinen ja toinen oikea Goljatti. He saapuivat erään kaupungin asioissa, mutta sen nimeä eivät ilmaisseet edes minulle. En kysynytkään, sillä onhan yhdentekevää, mikä se on. He tulivat kuten sanottu ja virkkoivat: 'Mestari, räätälien räätäli, kaikkien räätälien suurin! Saavuimme luoksesi tehdäksemme sinut upporikkaaksi.' 'Mitä tahdotte?' 'Ompele meille viitta, joka on aivan samanlainen kuin Kecskemetin kaupungin, mutta sen täytyy olla alkuperäisen kaltainen kuten kaksi kananmunaa tai kaksi vehnänjyvää toistensa rinnalla; pystytkö siihen?'
"'Neulani pystyy kaikkeen', vastasin, 'mitä silmäni näkee.'"
Czinnan ruumista karmivat kylmät väreet.
"Entä mitä te päätitte?"
"Teimme kaupat. Puoleen ja toiseen haasteltuamme sovimme, että he maksavat viisituhatta guldenia; viisisataa he suorittivat etumaksua, kaikki on sinun, lapseni."
"Osaatteko sellaisen myöskin neuloa?"
"Minäkö?" Ja hänen silmänsä välähtivät. "Ole nyt, tyhmyri! Minä minua pidät? Siitä tulee loistoteos, sen sinulle sanon."
"Mutta jos siitä koituu onnettomuutta?" kysyi tyttö pelokkaana.
Vanhus nauroi.