"Tämä tyttö on kavaltanut kaupungin. Tuomitsen hänet miekalla mestattavaksi."
Sitten oli herra Börcsökin vuoro.
"Kuolema", hän sanoi lyhyesti.
Mollah Cselebit virkkoi:
"Hän on näin menetellyt rakastavana. Hän on syytön."
Frans Balogh puuttui nyt puheeseen:
"Hän ei tiennyt, että hänen teostaan koituisi kaupungille näin hirveä onnettomuus. Katukoon hän tekoaan!"
Oli niin syvän hiljaista, että kuuli sydänten sykinnän ja ikkunaruudulle lehahtaneen perhosen siivenpärinän. Kaksi tuomitsi kuolemaan, kaksi muuta vaati armahdusta. Szegledin viestinkuljettajan oli nyt äänestettävä, hän tuumi kauan, hänen otsalleen kihoili hikihelmiä.
"Riittää vankila", virkkoi hän.
Ne, jotka tunsivat syvää sääliä tyttöä kohtaan, hengähtivät keventyneinä, he eivät tahtoneet, että pyövelinkirves katkaisisi tuon ihanan kaulan. Jälellä oli enää vain herra Agoston.