"Miksi tämän teit, miksi tämän teit? Katso nyt, minkä onnettomuuden olet tuottanut itsellesi, minulle ja hänelle. Et ollut huono luonne, tiedän sen hyvin… Sinun kunniahimosi oli pyövelisi. Sinussa on herätetty henkiin tämä unkarilainen pahe. Kunnianhimoisena olet tehnyt viitan, kunnianhimoisena olet meidän viittamme antanut toisille. Olet sekoittanut tytön samaan vyyhteen, jospa et vain olisi tätä tehnyt, hänen sydämensä tunteet kannustivat häntä. Olet ne keksinyt. Kaikki sortui. Tässä seison murtuneena… En osannut arvioida sen aarteen suuruutta, joka minulla siinä tytössä oli…"
Sitten hän siirtyi viereiseen huoneeseen ja otti vuoteen alta sen suuren kultakolikoiden täyttämän korin…
"Ota tuo, Erczi! Mene puutarhaan ja hajoita sen sisältö kansan sekaan!"
Nyyhkyttävä tyttö tuijotti häneen jäykkänä kummastuksesta, mutta totteli sitten kaupungin ylituomarin käskyä ja siroitteli kiiltäviä rahoja kadun hiekalle, uuranteihin, risukkoihin. Ylituomari katseli ikkunasta hetken aikaa joukkoa, joka tungeskellen kumartui kahmaisemaan rahoja.
Mutta kun Erczi palasi, ei hän ollut enää huoneessa. Milloin hän lähti, minne meni, ei kukaan ollut nähnyt. Kecskemetissä ei kukaan ole häntä sen koommin puhutellut.
* * * * *
Neljäntenä päivänä piti Czinnan mestauksen tapahtua.
Kolme päivää hän vietti teloitettavien kopissa. Hän rukoili rlstiinnaulitun-kuvan edessä, jonka yläpuolella päivät yöt paloi kaksi vahakynttilää.
Tämä aika käytettiin kaikenlaisiin valmistuksiin. Kirvesmiehet pystyttivät mestauslavaa raatihuoneen vihreän oven edustalle, Paul Fekete oli saanut luottamustoimekseen noutaa Fülekistä mestaajan. (Senaattoreilla oli muuta puuhaa, he etsiskelivät Kecskemetin lammikoista kadonnutta ylituomaria.)
Vihdoin neljäntenä päivänä, kun p. Nikolauksen tömistä helähti yhdeksäs tunti, alkoi torille kokoontunut väkijoukko liikehtiä. Teloitettavan kellot soivat.