Czinnaa tuodaan paraikaa mestauspaikalle. Hänen yllään on yksinkertainen valkea puku, jonka miltei kokonaan peittävät hänen pitkät valtoinaan valuvat hiuksensa.
Niihin tarttuu heti Gaspar Szekeres, parturi. Sulavasti hän saksineen jouduttausi tuomitun luo ja yhdellä ainoalla leikkauksella hän katkaisi tuon kauniin kassan… jottei se olisi pyövelin tiellä. Sitten nousi Frans Kriston tuolille ja luki kuolemantuomion kansalle.
Nyt tarttui isä Bruno tyttöä kädestä taluttaakseen hänet lavalle, missä mestaaja jo odotti, toisessa kädessä teräväksihiottu pyövelinmiekka, toisessa valkea side. Sillä peitettäisiin hänen silmänsä.
"Kauheata on tätä kaikkea katsella", puheli rouva Paul Nagy ja sulki silmänsä.
"Niin kaunis ja kuolla pitää —", huoahti Gerson Zeke.
"Vielä hetki", selitti rouva Fabian, "ja jälleen on maailmassa yksi naimakuntoinen tyttö vähemmän".
"Niitä ei olekaan kovin taajaan kylvetty", arveli Johann Szomor.
"En ole vielä koskaan ollut mukana näin ikävässä teloituksessa", sanoi Istvan Toth kovin tärkeän näköisenä, "ja yhtä ja toista olen sentään minäkin kokenut. Ensinnäkin: ei ainoatakaan kosteata silmää. Vanha Burükään ei ole kokonaiseen viikkoon käyräänsä koskenut. Toiseksi: mistäänpäin ei ole odotettavissa armonliinan lehahdusta; kolmanneksi…"
Hänellä ei ollut aikaa lopettaa aloittamaansa lausetta, sillä paksu pölypilvi pullahti Szegled-kadulta, uhkeita kurutsiratsureita syöksyi säilät sojossa, hurjin sotahuudoin mestauspaikalle. Etunenässä muuan lasketuin silmikoin kauniin ratsun selässä.
"Vihollinen, vihollinen!" huusi joukko ja hajosi kaikkiin tuulensuuntiin.