— Siksi että suutuin kovasti, poikaseni.
Pelolla vilkaisin tuohon suureen mieheen ja rohkenin matalalla äänellä vain kysäistä:
— Mitä pahaa miesparat olivat tehneet?
— Eivät mitään. Päästivät vain pahoja puheita. Olivat kotimatkalla elonleikkuusta, kun tapasivat minun sotamiehen, joille samana päivänä olin jakanut pertuskat käteen. »Kas, sammakkojako noitten kärkeen aiotte pistää?» — huusivat he ivaten miehilleni ja tekivät pilaa heidän aseistansa. Tuon kuulin minä — ja heidän kohtalonsa oli päätetty.
Näin sanoessaan ravisti hän pörröistä päätänsä ja löi vihaisesti kämmenellään rattaitten istuimeen.
— Heidän täytyi kuolla — minä annoin hirttää joka miehen.
Ja hän löi ystävällisesti Mikkoa olkapäälle.
— Me ollaan kauheita miehiä, Mikko, saakelin kovia miehiä ollaan molemmat.
Ja sitte he istua jöröttivät hirveän ankaran näköisinä. Vácziin saavuttuamme virkkoi Suska piiskanvarrella ympärillä oleviin kumpuihin viitaten:
— Tuolla se tapahtui… mikä tapahtui.