— Kuka? mitä?
— Tuo mies, jonka lähetitte rahasäkkiä noutamaan.
— Rahasäkkiäkö? — äännähti Filcsik pelästyen ja vilaisi ehdottomasti istuimeen päin. Näen, ettet ole sitä antanut. En minä ole ketään lähettänyt.
— Mutta niinhän se herra sanoi, että te olitte hänet käskenyt tulemaan.
— Voi sitä petturia, lurjusta! Se oli varas! Minnepäin hän meni? Kun saisin kynsiini, niin löisin kuoliaaksi. Minkä näköinen oli mies?
— Ruskea takki oli yllä, kuului osaavan slovakin kieltäkin.
— Kauheata! — murisi Filcsik vielä, suuria hikihelmiä otsasta pyyhkien. Koko komitaatti olisi joutunut kärsimään… Olet pelastanut komitaatin, poikaseni.
Hän taputti minua olkapäähän ja jatkoi leppeästi:
— Suuren komitaatin olet pelastanut ja sitä paitsi vielä rahani.
Vähintäänkin kolme florinia.
Mikko katsoi puhujaan epäilevästi.