— Liha on jo paistumassa isä.
Lampurin kasvot tästä kirkastuivat. Paistettu liha oli hänestä juhlaruokaa.
— Menepäs sinä Matti vähän korjaamaan tulta. Tuollaisissa asioissa olen näet vähäisen taikauskoinen; luulen, ettei liha tule oikein hyvänmakuiseksi, ellei lampurin käsi sille mitään tee.
— Enhän minä, hyvä isäntä, ymmärrä semmoisista niin mitään enkä osaa ruokaa laittaa.
— Älähän nyt viisastele, kun sanon… osasithan sinä tuonnoin ainakin Anikan kanssa Antinpäivän aattoiltana lyijyä sulattaa, jolloin sinun haamusikin ilmestyi tyttäreni onnenkuvaan.
— Eipä aivan niinkään… mutisi Matti punastuen… se oli vain semmoinen haamu, jolla oli säkkipilli selässä…
— Eipä se säkkipilli ollutkaan — tokaisi Anika, — vaan…
— Vaan mitä? — kysäsi Matti.
— Se oli pyssy, jos sen niin tietää tahdotte.
Matista tuntui, kuin olisi puukko sydämmeen pistetty.