— Olkaa hyvä ja astukaa aterialle, olkaa ihan kuin kotonanne, — kehoitti lampuri vierasta, ottaen suurimman puulusikan kouraansa. — Onhan tässä kolmellekin syömistä.
— Mutta meitä on neljä.
— Tyttöä ei oteta lukuun, hyvä nuori herra, hän saa sen, mitä jääpi.
Metsästäjä alkoi aterioida hyvällä ruokahalulla, tavan takaa ylistellen:
— Tällaista en vielä ikinä ole syönyt.
— Sen kyllä uskon. Niin hyvää liharuokaa ei keitetä Talárin herttuallakaan kuin Brezinan lampurilla.
Vieras hymyili.
— Kunhan saisin tällaista syödä joka päivä!
Lampurin sopei tähän vastata:
— Hyvä, syödään sitä huomennakin.