— Kiitos kutsumastasi, kyllä tulen.
Lampuri puraisi huuleensa. Tämä oli liikaa. Tuollainen nallikka rupeaa sinuttelemaan häntä, jota komitaatin notariuskin teititteli jo siihen aikaan, kun vieras vasta mahtoi olla piimäsuu lapsi.
Ai, jospa se vain ei olisi ollut vieras!
— Lähdöstä ei puhettakaan; te ette saa tänään lähteä. Täällä olette hyvässä suojassa. Kamariin Anika saa laittaa vuoteen teille. Minnekäs sitä nyt lähtisi, kun jokin on melkein nokipimeä!
— Käskin kuskini tulla noutamaan tänne karjataloon.
— Onko herra ehkä lähiseuduilta kotoisin? — jos saan luvan kysyä.
— Aivan läheltä.
— Tuskinpa kuski tänne löytää.
— Löytää kyllä. Käskin tulla Olejin taloon. Eiköhän nimesi ole Olej?
— Tuomas Olej on nimeni, mutta kokonaisuudessaan se on, — lisäsi mielenmalttinsa menettäneenä isäntä ylpeästi, — Tuomas Olej, Brezinan lampurimestari, ja mielin sanoa, sen herra.