Tulkoonpa vain vielä kerran silmieni eteen!
Mutta sitä ei milloinkaan enää tapahtunut.
Tuuli tuo nyt mukanaan Lapajin korviin kimakan kiljauksen; sitte kuuluu virrasta äkäinen loiskaus, jonka jälkeen laineet kummasti, kolkosti supattavat, että yhden ihmisen surullinen elämäkerta nyt oli päättynyt.
Lapaj kauhistuksesta ei ensimmältä saattanut jalkaa liikahtaa. Hän arvasi, mitä tapahtui. Nainen hyppäsi virtaan. Vihdoin ukko otti piipun suustansa, tempasi päästä leveän hattunsa sekä asetti sen viereensä märkään maahan laskeutuen polvilleen ja kasvot päin virtaa hiljaa lukien isämeidän varoen, ettei vain muisti pettäisi, jotta tulisi seisaus.
Tuulikin nyt kääntyi ja vei hiljaa huokaellen rukouksen sanat hautaa kohden. Se oli yksinkertainen ruumiinsiunaus, mutta Lapájilta siinä oli kyllä. Ei ainakaan muka pakanain tavalla tarvinnut toiseen mailmaan mennä naisraukan, jota hän äsken varkaaksi epäili. Mitä kuolleet maallisilla tavaroilla tekisivätkään? Hänelle riitti matkaevääksi se rukous, jonka Lapaj hänelle lähetti.
Ukko oli hieman mielihyvissäänkin, kun tytön viattomuus näin pian ilmi tuli.
Tapani huomasi ajattelevansa tytön omituista kuolemaa sekä muistelevansa hänen sanojaan. Lausui menevänsä pitkälle matkalle, (totta kyllä!) kirosi nuorta herraa, (ei ole vaikea arvata syytä siihenkään) mutta minkä tähden hän häneltä pyysi anteeksi ja kelle Tapanin pitäisi kertoa, minkä näköinen vainaja oli, sitä hän ei osannut arvata.
Mutta kauvan hän ei viitsinyt näitäkään aprikoida. Hän ei ollut tottunut arvoituksia selvittelemään. Hyvin on, kuten on. Ihminen, halatti, vahtimaja, piippu, vieläpä säkkipillikin on katoovainen; mailma yksin — se seisoo. Se on seisonut ennen ja seisoo vastakin…
Virta siis vei kauniin naisen. Sille ei nyt enää voi mitään. Turhaan tyttöä saisi takaisin pyytää…
Läpimärkänä saapui Tapani majaansa. Vielä kerran hän tarkasti avaraa aluettansa, ja kun kaikki oli hiljaa ja juhlallisen rauhallista sekä yökin jo kauvas kulunut ja satoi tuhutti yhtenään, niin hiipi hän tyytyväisenä hökkeliinsä »muuttamaan kuivaa päällensä», joka tapahtui siten, että hatusta ja halatista pudistettiin pois liika märkyys ja viimemainittu vaate pantiin nurin käännettynä ylle.