Se oli nelikulmainen, karkea, kellastunut lappu, jossa sanasta sanaan seisoivat seuraavat rivit:
Kuitti.
Kunnioitettavalta linnanvoudilta Frans Demes herralta olen vastaan ottanut eheänä yhden tummanverisen neidon, jonka sitoudun tuomaan takaisin yhtä eheänä huomenna se on 18 päivänä sisällä olevaa Elokuuta.
Annettu vuonna jälkeen Kristuksen syntymän j.n.e.
Tapani Dézsy, komitaatin kirjuri.
Kunnianarvoisa arkistonhoitaja ensimmäiseksi työkseen ällistellen kotvasen katseli tuota merkillistä dokumenttiä; sitte siivosi hän nenälasinsa ja luki sen vieläkin kerran.
Toden totta seisoi siinä viime vuosisadalta virallinen kuitti yhdestä tytöstä.
Onkohan komitaatti hullutellut, vai miten? Ei ole moisia kuultu mailman alusta asti! Täytyy heti paikalla mennä näyttämään paperia kamreerille. Nyt sitä saadaan nähdä, mitä miehellä on kapotissa, ainakin oli valitsijoilla kelpoisilla, silloin kun hänet tähän virkaan kutsuivat.
Kamreeri luki kirjoituksen ja lausui, että se todellakin oli sangen omituinen, erinomattain ja kaikissa tapauksissa oli itse asia mahtanut olla sangen merkillinen, mutta miten se oikeastaan oli ollut, siitä ei enää voinut saada selkoa. Ehkei sitä itse ispaanikaan arvaisi.
Eikä arvannutkaan, ei kukaan. Viikko- ja kuukausia koko komitaatinhallitus tuota aprikoitsi, mutta vihdoin tuli se siihen päätökseen, että onhan meillä ihan moisia varten tiedeakatemia, ymmärtämään asioita, joita se ei kumminkaan ymmärrä. Pitää heti toimittaa tuo paperi tiedeakatemiaan; kyllä siellä siitä selko otetaan, ehkäpä vielä siitä kirjankin sepittävät.