Tämä sangen mainittava asia tapahtui semmoiseen aikaan, jolloin ei komitaatilla sattunut olemaan ainoatakaan vankia, niin oli heidät hävittänyt jalosukuinen Tapani Gerge herra. Mutta koska asetus sanoi, että vankien velvollisuus on siivota komitaatinhuone, niin palkkasi ispaani yhden vangin, jottei kartano siivotonna olisi, ja ettei tämä mies millään muotoa vain sanoisi itseänsä palveluksesta irti, hemmoteltiin häntä siihen määrään, jottei lopuksi kukaan saanut häneltä rauhaa, rakensipa lurjus riitaa linnanvoudinkin, herra Frans Demesin kanssa.
Tätä täytyi koreasti kärsiä, sillä jalo komitaatti saapi linnanvoudin vaikkapa yhdellä vihellyksellä, mutta vankia… se, se käy hieman vaikeammaksi.
Tuo palkkavanki, joka paraikaa poltteli piippua etehisessä ja kiroili huonoa ruokaa, katseli hieman karsain silmin, epäilevästi uutta vankia, kun sotamiehet tämän veivät nimismiehen luo. Nähdessään tytön unhotti itse nimismieskin luoda kasvoihinsa ankaraa »ex offo» muotoa, vaan tarttui äkkiä viiksiinsä ja rupesi niitä kiertelemään.
Kaunis oli, sangen kaunis pieni hempukka, silmät tummat ja palavat, kasvot eheän väriset ja valkoiset.
Mahdotonta oli tällä kertaa käyttää lain täyttä ankaruutta.
Nimismies hymyili, nuo kopeat vaakunatkin seinillä hymyilivät, sekä molemmat kaljupäät leijonat, jotka kilpeä kannattivat, näyttivät suu auki katsoa töllistävän; entisten ispaanien jäykillä muotokuvilla auringon säteet leikkisästi ilvehtivät, vaan tyttö yksin hiljaa itkeä nyyhkytti eikä tahtonut vastata mihinkään kysymyksiin, ei ilmoittanut nimeänsä eikä syytä, miksi häntä vainottiin.
Mutta eihän tuo niin välttämätöntä ollutkaan, sillä herra Bezerédj siitä kyllä tiedon antaa, hän kun on toimittanut tytön vangiksi. Hänelle onkin jo lähetetty tieto, huomenna päivällä ehtii ratsumies takaisin tuoden vastauksen, jos kiirettä pitää. Siksi aikaa annettiin tyttö linnanvoudin huostaan, jotta hän sulkisi uuden vangin paraimpaan koppiin ja antaisi hänelle syödä.
Tästäkös herra Demes ihastui, mieli ihan pehmeäksi kävi. Eikä syyttä! Olihan hänellä nyt todellinen vanki, tosin oikeastaan Esztergomin kaupungille kuuluvainen, mutta kumminkin oikea, todellinen vanki; mikä muhkea olento, ihan kuin Jumalan sitä varten luoma, että lakaisisi komitaattihuoneen pihaa! Nyt saa ajaa tiehensä tuon juopon lurjuksen, tuon palkatun vangin.
Hän antoikin portinvahdeille sen käskyn, että jos palkkavanki, kuten tavallista, sattuisi jäämään yöksi läheiseen »Lehtisammakon» kapakkaan, niin ei häntä pidä päästettämän sisään, vaikka miten porttia jyskyttelisi.
Ilosanomansa vei ukko Demes joka virkahuoneesen: