"Ehkä," sanoi Mari. "Asia kävi arvatenkin päinsä, vai kuinka?"
"Kuinkas muuten," sanoi Olli, puistellen vettä hatustaan.
"Kyllähän tuo kihlat otti, sinnehän tuo sormeen näkyi jäävän, vaan eihän tuota vielä penätä tiedä. Voishan Lempo väliin tuot' hätää mennä", sanoi Taavetti.
"Älä pelkää! Ei niistä mitään", sanoi Olli
"No, mitä se isäntä sanoi?" kysyi Mari.
"Isäntä, se taitaa olla aika puuhassa että vaan saa Taavetin sinne", sanoi Olli.
"Kummallista! Niin rikas kuin hän on, eikä sen enemmin ole arvo-sairas!"
Marin viimeistä sanaa sanoessa astui sisään vanhanlainen mies läpi märkänä sateesta, hän puisteli vettä vaatteistansa ja istahti penkille. Mies oli vähän matkan päässä Sampiahon talosta asuva mäkitupalainen Lauri Tahvanainen.
"Mitäs Laurille kuuluu?" kysyi Olli.
"Kiitoksia kysymästänne! Huonouttahan sitä meille kuuluu, minä luulen että Anna Kaisa pian pääsee pois mailman vaivoista. Olisin minä rukoillut, jos emäntä olis niin hyvä ja antais minulle vähän maitoa ja muutaman leivän, että saisin antaa sen sairaankin suuhun jotakin lämmintä ja surkeatahan tuo on kuulla niiden lastenkin vaikeroimista nälässään!"