Etumaisin susista pysähtyy hetkeksi ja tuumii hiukan, kuullessaan seipään katkeavan, mutta kohta sen jälkeen se kuitenkin ottaa päättäväisen laukan luokseni ja katselee minua aidan raosta verenhimoisine silmineen, rumat korvat pörhöllään ja suu selällään. Hämärässä näen sen verran, että se on harmaan keltanen, täplikäs, suuren koiran kokoinen elukka. Sen takana huohottavat jo toisetkin ja lähenevät lähenemistään. Aijon juuri ruveta kiipeämään aidan selälle, kun etumaisin loikkaa sen yli ja on vaan vähän matkaa minusta samalla puolen aidan. Nyt en uskallakaan enää kääntää sille selkääni enkä kiivetä aidalle, vaan täytyy minun puristaa seivästäni yhä tiukemmin, painaa selkä aitaan kiinni ja olla valmiina myymään henkeni niin kalliista kuin suinkin.
Taas tunnen olevani Kustaa Aadolf, mutta tällä kertaa on taistelu täyttä totta ja sankarikuolema ihan silmieni edessä. Ja niin minä isken, mikä kädestäni suinkin lähtee, seipäälläni hirviötä, en tietysti osu, mutta näen mielihyväkseni, että se kunnioittaen peräytyy. En enää pelkää vähääkään, olen koko sielullani innostunut uuteen, totiseen otteluun, olen nyt oikea "hakkapeliitta", nostan taas miekkani iskuun ja valmistaudun uuteen hyökkäykseen. Ja taas natisee aita, — ja se on toinen susi, joka loikkaa sen yli ja seisattuu toverinsa viereen. Ne tuijottavat ahnaasti minuun, veriset kielet roikkuvat niiden kidasta, mutta silmät eivät kuitenkaan pala niin kamalasti kuin olen nähnyt niiden kuvakirjoissa palavan autioilla aroilla. Siinähän ne seisovat aivan hiljaa ja pitävät sotaneuvottelua, eivätkä näy vielä olevan oikein taipuvaisia käymään kimppuuni. Silloin välähtää kuin salaman iskemänä päähäni, että minä ehkä sittenkin tuoksun "Tähden silmän" viattomuuden salaperäistä tuoksua, koska sudet eivät näy käyvänkään kimppuuni. Ja minä koetan kaikin voimin kiiluttaa silmiäni yhä enemmän vakuuttaakseni heille, että todellakin olen samaa sukua kuin "Tähden silmä", samalla kuin tekeydyn niin viattomaksi ja siveäksi kuin jos minun olisi pyytäminen äidiltä anteeksi jotain pahatekoani, ennenkun voin rauhallisesti nukkua. Tekisipä miltei mieleni taputtaa ja sivellä noita petoja ja houkutella heitä hyväillen luokseni.
Vaan silloin loikkaa kolmas susi aidan yli aivan minun kohdaltani. Minä unohdan "Tähden silmä"-politiikkani vaaran uhatessa ja isken kaikin voimin seipäälläni hirviön niskaa kohden, mutta en osu sitä muuta kuin takajalkaan. Sudelta pääsee mitä surkein älähdys, joka on niin Kastorin älähdyksen kaltainen, silloin kun se saa taistella Tillynä, että minulta hämmästyksestä putoaa seiväs käsistäni ja minä huudahdan:
"Kastor!"
Susi heiluttaa häpeissään ja ystävällisesti häntäänsä, aivan niinkuin koira, joka on saanut selkäänsä. Samassa laukkaavat kaikki kolme sutta, haukkuen kuin koirat, maantietä pitkin yksinäistä matkamiestä vastaan, jonka musta varjo erottuu lunta vasten metsätiellä.
"Hyi — Kastor! Ett'et häpeä haukkumasta talon väkeä!" kuulen minä kotiopettajani äänen sanovan.
Seipääni putoo kädestäni hankeen. Onnistun nyt paremmin pääsemään ojan yli ja kiiruhdan valkeana kuin lumiukko pihaan. Pihalla seisoo vieras kuomireki ja kyökissä saan tietää, että metsäherra on tullut meille vieraaksi ja aikoo olla yötäkin. Onko sillä koiria mukanaan? On toki kaksikin! Oli juuri äsken täällä kyökissä pyytämässä niille ruokaa.
Taisteluni susien kanssa tuli kaikkien tiedoksi kotiopettajan kautta, jolle en malttanut olla salaisuuttani kertomatta. Siihen loppui kolmekymmenvuotinen sotakin. Kustaa Aadolfin sankarisielu pääsi rauhaan, samoin Tilly, Pappenheim ja Wallenstein. Mutta naapurin poikain kanssa elin kuitenkin sotajalalla aina pääsiäiseen saakka. Kastori nilkutti toista takaistaan vielä muutamia päiviä suuren susikahakkamme jälkeen, mutta minä koetin lohduttaa ja lepyttää häntä kaikellaisilla makupaloilla, joita ruokapöydästä salaa kannoin hänen koppiinsa.
Joka toinen yö läpi koko talven näin unta, että olin olevinani "Tähden silmä", joka makaa kinoksessa selällään ja antaa susien nuuskia itseään, mutta pelastuu joka kerta, kun tuoksuttaa itsestään viattomuutta ja kuluttaa silmiään.
Rautatietuttu.