— Katsohan tuota, kun kylvää rahoja kuin tukkilainen!
— Herra isä! Ottakaa pois, ettei se saa humalassa tavaraansa hävittää! huusi Keppi-Leena ja nilkutti ottamaan ylös viisimarkkaista.
— Tavaraansa! matki toinen miehistä pilkallisesti. Kyllä ne eivät sen miehen rahoja ole, liekö ansainnut yhtä ainoata markkaa viiteen vuoteen.
— Mistäs se sitten olisi ne saanut? kysyi Keppi-Leena.
— Ainahan niitä on rahoja markkinoilla! irvisteli mies.
— Eipä taida Kärki pitää niin tarkkaa rajaa omillaan ja muiden rahoilla, lisäsi toinen.
— Kylläpä olette sydämmettömiä ja ilkeitä ihmisiä, valitti Keppi-Leena.
Mutta Kärki oli horjahtanut Leenan kärryjä kohden ja putosi nyt istualleen tallin seinämälle, aivan hevosen viereen, joka korviaan luimisti ja aikoi potkaista.
Siihen tuli Keppi-Leena viisimarkkaista kantaen, jonka oli maasta noukkinut, ja tarjosi sen Kärelle:
— Täss' on rahasi! Laittau nyt vaan tupaan ja nuku pois humalasi!
Muuten heität vielä pois kaikki, mitä sinulla on.