Kärki otti setelin ja käänteli sitä hyvin totisena kohmettuneiden käsiensä välissä, näkyi sitten tuumivan jotain ja hörähti leveään, typerään nauruun. Samassa nakkasi hän setelin ilmaan ja huusi:
— Tulkaa vaan tänne akat ja kaikki — tääll' on rahaa kuin roskaa!
— Eihän sitä voi tuohon jättää, hävittää kaikki rahansa, sanoi
Keppi-Leena miesten puoleen kääntyen.
— Ota hänet sitten rattaillesi sinä! sanoi miehistä toinen.
— Niin saat hänet sitten viisimarkkasineen! lisäsi toinen.
Ja tyytyväisinä antamaansa apuun palasivat miehet takaisin puotiin.
Keppi-Leena katseli vähän aikaa ympärilleen ja tuumi. Eihän voinut mitenkään jättää miestä oman onnensa nojaan siinä tilassa kuin hän oli, varsinkin kuin jo kerran oli pelastanut hänet murhamiesten käsistä. Ja kun se vielä rahojaankin noin nakkeli!
Leena kumartui Kärkeä kohti ja virkkoi:
— Kas niin, — nousehan nyt rattaille, niin tulet muassani.
— Häh? kysyi Kärki kummastellen.