— Nouse rattaille, niin saat tulla muassani! uudisti hän.
— Mi-minkä tähden?
— Ett'eivät tappaisi sinua etkä saisi hävittää rahojasi.
— Kah, niin — tääll' on rahoja! sanoi Kärki ylpeillen ja tavotteli poveaan.
— Mistä olet ne saanut?
Kärki tuumi vähän aikaa. Sitten iski hän silmää niin viekkaasti, että olisi luullut selväksi mieheksi, hymähti vielä viekkaammin ja sanoi:
— Noh, kah, — ainahan niitä on pieniä hommia… nythän on markkinat, kah, markkinatpa markkinat, — lallatteli hän.
— Et vaan liene varastanut?
Kärki oli loukkaantuvinaan ja koetti oikaista selkänsä. Vaan kun se ei istuvalta mieheltä oikein onnistunut, kompuroi hän seinän varassa seisaalleen ja sanoi suojelevalla, tyynellä äänellä, niinkuin olisi lasta rauhoittanut:
— Mitä sanot? Varastanutko! Elähän nyt! Elähän nyt, hyvä ihminen! Voipihan sitä muullakin tavoin ansaita… markkinoilla. Kuka on sanonut minun varastaneeni? kysyi hän melkein selvinneenä.