— Pois kaupungista maalle.
— Mitä on minulla maalla tekemistä?
— Jää sitten tänne, kun mielesi tehnee ja juo itsesi päihisi taas ja makaa yösi putkassa, jos luulet siellä paremman olevan!
Keppi-Leena tarttui hevosta suitsiin ja teki lähtöä.
— Mutta tuota… Kärki epäröi. Mutta minnekkä sitten mennään?
— Eikö sitten saatettaisi mennä vaikka minun luokseni — on siellä siksi sijaa, kun tarvitaan.
Kärki katseli häntä kummastellen. Hän koetti ponnistaa ajatuksiaan johonkin varmaan suuntaan, mutta huomasi samassa, että Leena seisoikin vaan yhden jalan varassa pitäessään hevosta suitsista, ja huudahti:
— Kah — sinullahan onkin vaan yksi jalka!
— Kyllä se minulle riittää. Ja autan minä itseni yhdellä yhtä hyvin kuin moniaat kahdella, ja ehkä vielä paremminkin.
Hän nykäsi hevosta ja aikoi lähteä. Mutta silloin huusi Kärki: