Kärki voi vallan mainiosti, kun oli työtä kohtuullisesti ja kotikuria tarpeeksi. Hänen iloinen luontonsa tuli takaisin ja hän kehui Leenalle enemmän kuin koskaan ennen. Leena oli taas siksi viisas, ettei mitään valheeksi väittänyt.
Sentähden jäi Kärki taloon, teki työtä minkä jaksoi, ja kehui minkä jaksoi. Keppi-Leena viihtyi hyvin hänen seurassaan ja sato oli tänä syksynä kolmannesta suurempi kuin viime vuonna.
Mutta jo seuraavana sunnuntaina sai Leena kuulla ensimmäiset pilkkapuheet kirkonmäellä. Parin viikon perästä puuttui jo rovastikin asiaan.
Silloin rohkasi Leena mielensä ja kosasi, kosk'ei Kärki itse näkynyt älyävän, vaikka sai hyvinkin selviä viittauksia. Pari päivää mietittyään antoi Kärki myöntävän vastauksen.
Häänsä viettivät he niin, että ostivat vihiltä päästyään kannun viinaa, josta sulhanen joi jo kolmannen osan kotimatkalla. Morsian ei virkkanut mitään, arvellen, ett eihän niitä nyt häitäänkään saa joka päivä viettää. Ja illalla hoiti hän miehensä nukkumaan, sulki viinan tähteet kaappiinsa ja ajatteli iloisin mielin tulevaisuuttaan. Ei ollut Kärki riitaa rakentanut, vaan juonut juomasta päästyäänkin ja kehunut menestyksistään naismaailmassa.
* * * * *
Kaikki meni tasaista menoaan kappaleen aikaa yli uuden vuoden.
Silloin sai isäntä kerran luvan lähteä kaupunkiin ostoksille. Leena tahtoi näyttää, että hän luotti mieheensä ja uskoi hänelle hevosen ja rahojakin. Eipä hänen sitä alussa tarvinnutkaan katua. Kärki ei ollut aivan vailla kunniantuntoa hänkään, vaikk'ei kukaan ollut osannut vedota siihen niinkuin hänen vaimonsa.
Hän palasi kotiin jo saman päivän iltana, pienessä hutikassa vaan, mutta reessä oli hänellä täysi viinalekkeri.
— Mitäs tämä merkitsee? Mistä olet saanut noin paljon viinaa? kysyi
Keppi-Leena.