— Hiljaa — hiljaa! kuiskasi Kärki ja iski viekkaasti silmää.
— Ja missä ovat ostokseni?
— Tässä!
Kärki kaivoi ne ylvästellen esiin reen pohjasta.
— Mutta millä ihmeellä olet viinaa saanut?
— On niitä ketulla keinoja, sanoi Kärki tyytyväisenä.
— Mutta mitä teemme me niin paljolla viinalla?
— Etkö sinä mitään älyä, eukko parka?
Kärki katseli riemuiten Leenaa. Vaan ei Leena mitään ymmärtänyt, ei hituistakaan. Silloin asettui Kärki viinalekkerin eteen kädet puuskassa ja oli hyvin mahtavan näköinen.
— Me ruvetaan rikastumaan niinkuin kauppamiehet kaupungissa, sanoi hän. Täällä on tukkitöissä paljon janoista väkeä ja minä tiedän omasta kokemuksestani, miten hyvälle ryyppy pakkasessa maistaa. Kun tämä tynnöri on tyhjäksi myyty, on meillä kolmekymmentä markkaa puhdasta voittoa. Ja minä olen saanut sen niin hyvillä ehdoilla, ett'et voi aavistaakaan.