Lehmäänsä lypsi hän kuitenkin niin kauvan kuin lehmä eli, leipoi happamia vehnäsiään ja myyskenteli niitä entiseen tapaansa kirkonmäellä, mutta ei sekään liike enää kannattanut. Ihmiset häntä karttelivat, hänen maineensa oli pilattu, ja sitten oli ilmestynyt uusia ja hempeämpiä kilpailijoita, jotka veivät voiton vanhalta, pahamaineiselta Keppi-Leenalta.
Ruustinna vaan vielä oli joskus hänelle ystävällinen. Puhellessaan hänen kanssaan keskitti Keppi-Leena kerran kaiken elämän viisautensa seuraaviin sanoihin:
— On sillä vaan kumma voima tuolla viinalla, kun sen näkyy pitävän olla kiroukseksi sillekin, joka ei ole sitä eläissään maistanut.
Ja kun tuli puhe hänen vanhuudestaan, sanoi hän:
— Olen jo kerran pelastaunut vaivaistalosta eivätkä minua sinne toista kertaa saa.
Ja niin kävikin. Sillä eräänä syysyönä paloi Keppi-Leena hökkeliinsä.
Eikä kukaan tiennyt, miten tuli oli päässyt irti.
Kaikkien suosikki.
Kapteeni Vidmarkilla oli hyvä muisti ja hän oli hyvä kertoja. Usein oli hän kertonut meille kaskuja Cablesta, ja kerran jutteli hän koko hänen elämäkertansa.
Emme olleet — alkoi hän — mitään huonoja toveria, vaikka aina ahdistimme iloista ystäväämme Cablea hänen alinomaisista naisseikkailuistaan. Jo ensimmäisinä vuosina kadettikoulusta päästyämme, kun meidät oli komennettuna etelä-Venäjälle, puhkesivat hänen lumooja-lahjansa täyteen kukoistukseensa. Kaikkialla, missä hän miekkaansa helisteli ja mustia viiksiään laverteli, syttyi joku naissydän palamaan, ja vaikka me toverit melkein aina satuimme olemaan läsnä, kun onnettomuus tapahtui, emme tehneet mitään sen torjumiseksi.
Naiset olivat kuin hulluja häneen, ei kukaan voinut sanoa miksi, hän kaikista vähimmin. Hän tyytyi vaan siihen, että niin oli, eikä huolinut koskaan ajatella seurauksia. Hän otti vastaan ihastuneen naissydämmen uhrin yhtä helposti ja mutkattomasti kuin muut ihmiset ottavat ystävyyden, välittämättä seurauksista ja käsittämättä sen sisältöä. Se oli hänestä yhtä luonnollista kuin lapsesta on äidinrakkaus eikä hän sen enemmän sen johdosta päätään punonut. Ei ollut hänellä hämärintäkään käsitystä siitä, mitä on vastuunalaisuus tai mitä ujous, mutta hyväsydämminen hän oli, oli kuin leikkisä, ilvehtivä, rakastettava penikka. Miehiin teki hän melkein narrimaisen vaikutuksen, mutta naiset tulivat kuin hulluiksi hänet nähdessään.